Onko rauhanomainen ja keskinäiseen huolenpitoon ja yhteistyöhön perustuva ihmiselo pelkkää utopiaa? Millainen on ihmisyhteisön ja kulttuurin perimmäinen luonne ja olemus? Ilmentääkö se itseään keskinäisenä kilpailuna? Olemmeko me pohjimmiltamme toisistamme erillisiä yksilöitä, joita ohjaa pelkästään oman etumme ja henkilökohtaisen mukavuudenhalumme määrittelemät tavoitteet? Onko erillisyys ja itsekkyys ihmisen luonnollinen tila ja välttämätön paha?
Ihmisessä on käynnissä voimien mittelö. Yhtäällä aggressiivinen eläin nostelee meissä päätään, toisaalla älyllinen eläin samaisten primitiivisten viettien ajamana käy hienostuneempaa ja näennäisesti monimutkaisempaa kamppailua eloonjäämisestä. Mutta onko tässä kaikki mitä meissä on? Onko meissä mitään muuta, jotain, joka helposti jää tuon eläimellisen egon varjoon? Sellaista, joka ikään kuin ylhäältäpäin, sivusta, etäisyyden päästä katsoo tätä näytelmää?
"Ihmisolennon todellinen arvo määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, missä määrin hän on päässyt vapaaksi itsestään."
Albert Einstein
Miten on mahdollista päästä vapaaksi 'itsestään'?
Vapaus 'itsestä' on kypsyyttä. Vapautuminen 'itsestä' on tietoisuuden heräämistä. Olen ihminen, ja siinä määrin kuin tunnen itseni, tunnen ihmisen. Tämä on myötätunnon lähtökohta. Tiedän mitä olet käymässä lävitse, sillä olen itse käynyt sen lävitse.
Pelko ajaa meidät tavoittelemaan ylemmyyttä toisiin nähden - tai vaipumaan alemmuudentuntoon. Kaikki se on itserakkautta. Se kumpuaa eläimellisestä perimästä. Puolustamme psykologista reviiriämme, suojaudumme ja eristämme itsemme ulkoiselta uhalta.
"Harvassa ovat ne, jotka näkevät omilla
silmillään ja tuntevat omalla sydämellään."
Albert Einstein
Ihanteellisesti ihmisyksilön ei tulisi antaa minkään ulkoisen tahon määritellä omaa käyttäytymistään sen enempää kuin on välttämätöntä. Emme saisi antaa yhteiskuntarakenteiden tai edes lakien perustavalla tavalla turruttaa meitä ja muokata kykyämme ja tapaamme olla, kokea ja havaita. Ihminen on ihminen, elävä olento, ei automatisoitu koneiston osa, järjestelmän uhri tai sätkynukke.
Mikä sitten on elävä olento ja mikä on sen funktio? Elävä olento on kosmisten kehitysmekanismien muovaama elämän muoto, joka ilmentää universaalia elämän impulssia omien fyysisten ja psyykkisten ominaispiirteidensä puitteissa. Voidaan sanoa, että elämä itsessään on määrittämätön, mittaamaton, ääretön ja sanoinkuvaamaton. Kaikki ajatuksemme ja tekomme ovat rajoittuneita ilmaisuja elämän suunnattomasta älykkyydestä. Kuitenkin samaan aikaan ihminen itsetietoisuudensa johdosta on kuin tietoinen portti, luotain tuohon alkukantaiseen, puhtaaseen elämään, josta kaikki olemassa olevat muodot ja rakenteet saavat elinvoimansa.
